Mihin tämä aika meni?
Aidan pennut ovat täyttäneet 7 viikkoa ja kuluneet viikot olivat hämmästyttävän tapahtumarikkaat.
Kolmen viikon iässä pennut alkoivat saada vähän kiinteää ruokaa, ja meillä se aloitettiin naudan jauhelihalla. Lihaan lisättiin muutamien päivien jälkeen nappulaa. Kasvattajan työ lisääntyi kertaheitolla, koska siihen asti Aida oli pessyt pennut nuolemalla. Pentuaitaus oli lisäruokinnan aloittamisesta lähtien siivottava monta kertaa vuorokaudessa sekä pentujen alustat ja lelut pestävä päivittäin. Yritin tehdä parhaani totuttamisessa pennut käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja erilaisiin kodin ääniin.
Toukokuusta alkaen koronaepidemia laantui sopivasti, kun pennut neljän-viiden viikon ikäisinä irrottautuivat vähitellen Aida-emän nisän kaipuusta. Siitä lähtien meillä kävi paljon eri-ikäisiä vierailijoita. Heidän käyntinsä ovat olleet kullanarvoista tässä pentujen sosiaalistamisvaiheessa, joka päättyy jo 12 viikon iässä.
Tänä vuonna kevät oli viileä ja ulkona käytiin vain kääntymässä, kunnes äitienpäivän aikoihin sää lämpeni ja siitä lähtien pennut ovat saaneet paljon kokemuksia erilaisista ulkomaailman äänistä, mm. haukkuvista koirista, helikopterista, ruohonleikkurista ja luonnon mielettömän hienosta kevätkonsertista. Sen lisäksi olen vienyt pennut pihapiirin ulkopuolella erilaisiin maastoihin mm. metsään, heinikkoon, suon mutaiseen rantaan jne.
Korona-aikana pennunostajat on valikoitu sähköpostin ja puhelinkeskusteluiden perusteella. Onneksi kuitenkin tapasin kaikki valitut jo ennen pentujen syntymää. Tapaamista pidän tärkeänä, koska silloin huomaa millaisen yhteyden saamme toisiimme ja onko luottamuksen kehittymiselle edellytykset.
Kyselyitä tuli päivittäin keskimäärin kaksi, yhteensä noin sata!! Etusijalle nostin metsästävät ja rodunomaisista lajeista kiinnostuneet kyselijät. Sillä tavalla valinnasta tuli edes vähän helpompaa, mutta helppoa se ei ollut!
Eläinlääkärin tarkastus ja sirutus tehdään kuuden viikon ikäiselle pennulle ja sen jälkeen pentu rekisteröidään Kennelliiton tietojärjestelmään. Tällä kertaa onni suosi ja pentue sai puhtaat paperit.
Pidän tärkeänä sitä, että valitsen pentueesta sopivan pennun uudelle omistajalle, koska pentujen hoitajana olen pystynyt koko ajan seuraamaan niiden luonteen kehittymistä.
Noin viiden viikon ikäisistä pennuista alkaa näkyä luonne-eroja, niiden perusteella valitsen pennut tuleviin koteihin. Pentueen yksilöt ovat kaikki aktiivisia ja ne painivat, murisevat ja ääntelevät enemmän kuin pentueeni viisi vuotta sitten.
Pentueen seitsemästä pennusta on kuitenkin erottunut kaksi varovaisempaa ja muutamia päällepäsmäreitä. Aida-emän tapa koulia ja kasvattaa katrastaan on lempeä. Se ottaa suuhunsa pennun kaulan ja työntää sitä lattiaan tai menee pennun eteen, niin ettei se pääse kiusaamaan perheemme vanhempaa Demi-koiraa, joka ilmoittaa hyvinkin selvästi murinalla ettei halua pentua luokseen.
Tämä Indy Lab Blue-pentue on pian ottamassa uuden ison askeleen ja muuttavat uusiin koteihinsa. Onneksi keltainen Tessa-pentu saa jäädä meille kotiin kasvamaan. Ei mene montaakaan päivää, kun Demi hyväksyy Tessan ja kouluttaa siitä sopivan nöyrän jäsenen laumaamme. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä millaiseksi Aida-emän ja Tessan suhde kehittyy.
Kesä on edessä ja innolla odotan yhteisiä seikkailuja Tessan kanssa.
- Kevään aikana olemme saaneet seurata Aidan pentujen elämää ja kasvamista kennel Indy Labissa täälla Jahti&Vahti-sivustolla.
- Aikaisemmat osat löytyvät: