Aida yllätti synnytyksellään

Elettiin pääsiäisviikkoa ja synnytyksen aika lähestyi. Aida oli viimeisillään, mutta se otti tilanteen hyvin rauhallisesti, olihan se jo kaksi vuotta sitten ollut samassa tilassa. Perjantaina Aida kirmasi vielä tyttärensä Tessan kanssa pihalla, eikä pedin petaaminenkaan ollut alkanut. Olimme rentoja ja luottavaisia, koska Aidan ensimmäinen synnytys oli käynnistynyt oppikirjan mukaan ja läähätys- ja ponnistusvaihe oli edennyt ilman pitkiä odotuksia pentujen syntymään.

Lähdimme lauantaina muutaman tunnin metsäretkelle tuttavapariskunnan kanssa ja jätimme rauhallisen, tulevan mammakoiran kotiin.

Palattuamme huomasin pentulaatikon edessä ison lammikon ja tajusin, että synnytys on alkanut. Nostin katseeni Aidaan, jonka vieressä makasi jo kaksi pienokaista emon lämmössä, sen pestessä kolmatta juuri syntynyttä pentua.

Kylmät väreet lävistivät kehoni, mutta rauhoituin, kun tajusin, että kaikki pennut hengittävät ja voivat hyvin. Meillä oli vahingossa tapahtunut luomusynnytys, kun emo oli päättänyt ryhtyä toimeen kodin hiljennyttyä.

Seuraavan tunnin aikana putkahteli vielä neljä pentua maailmaan. Aida hoiteli hommat itsenäisesti, eikä se tarvinnut apua edes napanuorien katkaisussa.

Maitoa alkoi herua riittävästi ja kaikki pennut pääsivät hyvään kasvun alkuun. Emo hoiti pentuja erittäin sitoutuneesti lähes kaksi viikkoa jättäen pennut yksin vain mennessään tarpeilleen.

Parin viikon ikäisinä pentujen luppakorvat aukesivat ja silmät avautuivat pikkuhiljaa. Ensimmäiset jauheliha palleronsa ne saivat vajaa kolmeviikkoisina, kun jalat vielä olivat huterat ja liikehdintä pentulaatikossa varovaisen toiveikasta. Tämä vaihe on jännittävä, koska raajojen kantaminen on merkki siitä, että pennusta kehittyy liikkuva nelijalkainen ystävä.

Kolmiviikkoiset pennut leikkivät jo varovaisesti painileikkejä rajumpien taistojen odottaessa kehon hallinnan varmuutta.

Aida puhdisti pennut hyvin, mutta maitoa tuli niin runsaasti, että se kasteli paikkoja pentujen imiessä ahnaasti nisillä. Aloin ihmetellä muutaman pennun turkin päälle jäänyttä kuivunutta töhnää. Luettuani Koirankasvattajan käsikirjasta pentuihottumasta ymmärsin, että oli kyse hoitoa vaativasta vaivasta. Se sitten hoidettiin shampoopesuilla.

Nämä pentujen ensimmäiset viikot ovat kriittisiä ja kasvattajana saa olla silmä tarkkana, että pennut pysyvät lämpiminä ja ne saavat riittävästi maitoa eikä emolle kehity nisätulehdusta. Pentuja punnitaan säännöllisesti ja kaikkien pentujen kehitystä seurataan tarkasti, jotta niillä olisi parhaat kasvun ja kehittymisen edellytykset.

Onneksemme kaikki pennut selvisivät ja seitsemän iloista labradorinnoutajanpentua saa kasvaa yhdessä vielä muutamia viikkoja.

Ulla Pihlaja, kennel Indy Lab

Saamme kevään aikana seurata Aidan pentujen elämää ja kasvamista kennel Indy Labissa täälla Jahti&Vahti-sivustolla. Pysy kuulolla!

Pentueen suunnittelusta ja astutuksesta voit lukea sarjan ensimmäisestä osasta.