Syksy on metsästäjien ja noutajien parasta aikaa

Meidän perheessä ei kukaan metsästä, mutta sitä innokkaammin osallistun noutajieni kanssa lintujahteihin. Aida on juuri parhaimmassa iässä saamaan paljon erilaisia noutokokemuksia, mutta elämä toi muutamia mutkia matkaan.
Jahtikausi alkoi lupaavasti 10.8. rauhallisessa kyyhkypassissa ja sieltä saatiin muutama nouto.

Aidan juoksu alkoi ikävästi ennen sorsan aloitusta 20.8. eikä juoksunartulle ollut isossa aloitusjahdissa kysyntää! Syyskuussa oli taas hienoa päästä sorsa- ja pyyjahteihin. Demi, joka on jo 10-vuotias toimii toisena noutavana koirana osallistuessani jahteihin, mutta siitä on iän mukaan kehittynyt yhä itsenäisempi ja sitä pitää vahtia ettei se lähde omille teilleen. Mutta muuten se on varsinainen luottopakki, joka ei milloinkaan jätä lintua maastoon.

Syyskuun viimeisellä viikolla sitten Aidan kynsi sai pahan osuman ja se jouduttiin poistamaan. Ja niin jouduin perumaan sovitut jahdit ja myös ilmoittautumiset noutajien lämpimän riistan kokeisiin. Se tuntui musertavalta, koska jouduin luopumaan kaikista syksyn tavoitteista.

Jostain, kun joutuu luopumaan, niin jotain tulee tilalle. Tällä kertaa olen pystynyt keskittymään nuorimpaan koiraani Tessaan ja nauttinut siitä suunnattomasti. Puolentoista vuoden iässä noutaja kehittyy nopeasti ja yhteistyö syvenee yhteisen tekemisen myötä. Noutajan kouluttaminen toimivaksi ja ohjattavissa olevaksi metsästyskoiraksi vaatii paljon systemaattista ja aikaa vievää koulutusta. Olen voinut pitkästä aikaa keskittyä yhden koiran kouluttamiseen ja se tuntuu todella hyvältä. Jos kaikki menee hyvin, niin Tessa on ensi kaudella valmis aktiiviseksi jahti- ja kisakoiraksi.

• Kirjoittaja Ulla Pihlaja kasvattaa labradorinnoutajia Indy Lab -kennelissään ja on ammatiltaan koirankouluttaja Ullan Koirakoulussa