Parasta on vauhti ja yhteistyö

Omasta mielestäni parhaat asiat valjakkourheilussa ovat yhteistyö koiran kanssa ja vauhti. Olen nyt 17-vuotias ja kilpaillut valjakkourheilussa 7 vuotta. Lajia olen nähnyt kuitenkin koko elämäni, sillä isänikin on harrastanut valjakkourheilua lähestulkoon koko ikänsä. Koiriakin meillä on ollut melkein aina, joten niiden kanssa olen tottunut pyörimään. Treeneissä ja kilpailupaikalla on ihana nähdä, kuinka innoissaan koira on ja kuinka jo valjaiden näkeminen saa sen ihan erilaiseen mielentilaan.

Olen itse aloittanut kilpailemisen 6 vuotta sitten lapinporokoiralla, jota lainasin treeneihin ja kisoihin. Meillä kotona oli silloin 2 hovawarttia, joilla veljeni ja isäni kilpaili. 2015 hankimme ensimmäisen lyhytkarvaisen saksanseisojan, Okon. Okon kanssa treenasin ja aloin kilpailemaan vuonna 2016, kun se oli saavuttanut kisaiän canicross-luokkaan eli täyttänyt 12 kk.
Vuonna 2016 taloon asteli minulle harrastuskaveriksi lyhytkarvainen saksanseisojanarttu Isla. Islan kanssa kisaan ja treenaan myös tokoa sekä satunnaisesti agilitya.

Sitten vuonna 2018 pakkaa tuli sekoittamaan greysteri eli seisojaristeytys Uuno. Uuno on siis uusin tulokas ja päässyt kilpailemaan reilun vuoden ajan. Koiria on aina ollut enintään kolme kerrallaan, eli tasaisen tahtiin on hyvästelty paremmille maille ja toivotettu pentu tervetulleeksi.

Valjakkourheilu on urheilulaji, jossa koira yksin, parina toisen koiran kanssa tai valjakossa muiden kanssa vetää ihmistä, joka juoksee, pyöräilee, hiihtää tai ajaa kärryllä/reellä. Vaihtoehtoja on siis useita.

Koirat meillä syövät aamuin ja illoin Jahti&Vahti Energia -nappulaa sekä lihaa (noin 50/50 annostelulla). Treenien jälkeen ne saavat veden seassa Jahti&Vahti Palautusjuomajauhetta.

Aliina Mäkinen